Yritys & yrittäjä

Unikouluneuvoja Anni KoistinenOlen Anni-Maria Koistinen, syntynyt Heinolassa vuonna 1975 ja koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri. Minulla on neljä ihanaa lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Lapseni ovat syntyneet vuosina 2005–2010. Asun Lappeenrannassa Uus-Lavolassa lasteni ja avopuolisoni kanssa. Rivitalokodissamme asustaa lisäksi neljä persoonallista kissaa.

Vuosien kokemus unikouluneuvonnasta ja vanhemmilta saatu erittäin positiivinen palaute ovat kannustaneet minua perustamaan Vauvat Unille unikonsultointiyrityksen, joka tarjoaa erittäin tarkat, mutta helposti toteutettavat unikouluohjeet jokaisen perheen elämäntilanteen huomioiden. Vauvat Unille unikonsultoinnin tavoitteena on saada apu mahdollisimman monelle perheelle ympäri Suomea.

Ihmisten auttaminen, tukeminen ja ongelmien ratkaiseminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Omien lasten myötä kiinnostuin erityisesti lapsien ja vanhempien hyvinvoinnista. Huomasin vanhempien väsymyksen johtuvan usein vauvan kanssa valvotuista öistä ja epätoivosta, kun eivät tienneet miten saada lapsensa nukkumaan.

Oma perheeni sai avun vaikeaan tilanteeseen hyvistä unikouluohjeista, ja tästä kokemuksesta heräsi oma kiinnostukseni unikoulua kohtaan. Aloin opiskella ja perehtyä vauvojen uniongelmiin ja erilaisiin unikoulukonsepteihin.

Kiertäessäni avoimia päiväkoteja, seurakunnan kerhoja ja puistoja tutustuin suureen joukkoon äitejä, joiden vauvat nukkuivat öisin huonosti. Jotkut äideistä olivat niin epätoivoisia ja väsyneitä, että myönsivät vauva-ajan tuntuvan masentavalta. Annoin äideille niin tarkat unikouluohjeet kuin sillä hetkellä osasin ja kävimme pitkiä keskusteluja vauvojen uniasioista. Sain paljon tarkkaa palautetta äideiltä ja palautteen pohjalta kehitin unikouluohjeita mahdollisimman tehokkaiksi ja monipuolisiksi. Kaikki ohjeita noudattaneet äidit saivat vauvansa nukkumaan jopa 1-2 yössä ja olivat valtavan tyytyväisiä.

Tieto ”unikoulutädistä” levisi puskaradion välityksellä ja vähitellen minulle soitteli asiasta kiinnostuneita vanhempia Lappeenrannasta ja muualta Suomesta ja jopa ulkomailta. Yhteydenottoja tuli myös ammattikorkeakoulun lehtoreilta, lääkäreiltä ja neuvolan terveydenhoitajilta. Useat eri tahot kannustivat minua perustamaan unikonsultointiin keskittyvän yrityksen, sillä vapaaehtoistyönä resurssini riittivät vain muutamaan unikouluneuvontaan viikossa. Vuonna 2014 kävin yrittäjäkurssin, ja tammikuussa 2015 perustin Vauvat Unille Unikonsultointi toiminimen.

 

Oman vauvani unikoulutarina

unikoulu-tarinaEnsimmäinen lapseni syntyi vuonna 2005 Lappeenrannassa. Kun hän oli vain pari-viikkoinen, muutimme Kotkaan mieheni työn perässä. Oli kesä ja pienen vauvan kanssa päivät kuluivat mukavasti uusiin naapureihin tutustuessa. Huomasin kuitenkin yösyöttöjen tuntuvan viikko viikolta raskaammalta. Vaikka mieheni kanssa jaoimme syöttövuoroja (olin tuohon aikaan jättänyt imetyksen pois ja pumppasin vauvalle maidon) olin todella väsynyt kolmen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä. Jaksoin sinnitellä kuitenkin yöstä yöhön sillä luulin, että yösyötöt vähenevät vähitellen ja saan jälleen nukkua. En voinut kuvitellakaan, millainen painajainen oli vasta alkamassa.

Kun vauva oli neljän kuukauden ikäinen, huomasin yösyöttöjen vähitellen tihenevän ja lisäksi huomasin olevani uudelleen raskaana. Ymmärsin, että minun oli kiireesti tehtävä kasvatustieteiden pro-gradutyöni loppuun, sillä kahden pienen lapsen kanssa aikaa ja keskittymistä vaativa tutkielman kirjoittaminen olisi mahdotonta. Tästä alkoi elämäni raskain aika. Valvoin yöt vauvan kanssa, joka viiden kuukauden iässä aloitti huutamaan öisin noin tunnin välein. Lopulta yhdeksänkuisena lapsi heräsi öisin jopa 10-20 kertaa. Päivisin yritin sinnitellä hereillä, hoitaa vilkasta vauvaa ja kirjoittaa gradua. Maaliskuussa 2006 olin niin väsynyt ja loppuun palanut, että muistan istuneeni vauva sylissä keittiön tuolilla ja itkin naapurin äidille, kuka voisi minua auttaa.

Olin jo tammikuussa ollut yhteydessä Kymenlaakson ensi- ja turvakodin babybluestyöntekijään. Hänen luokseen minut ohjattiin neuvolan kautta, kun valitin vauvan uniongelmia. Esikoiseni uniongelmat loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun hän pääsi unikoulutettavaksi paikallisen ensi- ja turvakodin kolme yötä kestävään unikouluun. Kymmenen kuukauden valvomisen jälkeen sain vihdoin nukkua ja valmistautua kesällä tapahtuvaan toisen lapsen synnytykseen. Sain nopeasti voimani takaisin, mielialani kohosi ja tunsin pystyväni hallitsemaan elämääni. Kun toinen lapseni oli kuusi kuukautta, unikoulutimme hänet mieheni kanssa Babybluestyöntekijän ohjeilla ja oman aikaisemman kokemuksen avulla. Näistä kokemuksista kumpusi uusi suunnaton kiinnostuksen kohteeni: vauvojen uniongelmien ratkominen ja vanhempien auttaminen vauvojen nukkumaan saamisessa. Sain valtavan vimman alkaa opiskella vauvojen uniasioita ja halusin tietää kaiken unikouluohjeista, joilla lapseni oli saatu nukkumaan. Aloin vähitellen neuvomaan ystäviäni vauvojen uniongelmissa ja jakamaan unikouluohjeita. Hankin tietoa ja kehitin ohjeita edelleen vanhemmilta saadun palautteen avulla, jotta pystyisin auttamaan muita vanhempia vauvojen erilaisissa uniongelmissa.